Yksinkertaista rakkautta

Olen vajaan vuoden elänyt helvetissä. Kerron siitä lisää tulevissa kirjoituksissani, mutta nyt Isbellsin soidessa korvissani ja istuessani sairaalan sängyllä, kärsimys on vahvasti läsnä.

Kärsimys on vahvasti läsnä, mutta niin on myös rakkaus. Jumalan rakkaus, ohuena, mutta kuitenkin selkeänä. Olen kärsimyksen kautta alkanut vihdoin sisäistää mitä todellinen rakkaus Jumalaa kohtaan on. Rakkaus Jumalaa kohtaan on pyyteetöntä, armeliasta ja täynnä nöyryyttä. Se tuntuu lämpimänä sisällä, kuin liekkinä, joka valaisee pimeimmänkin polun. Se tuntuu hehkuna, joka ympäröi minut valolla.

Päivittäinen kärsimykseni on saanut minut ajoittain vihaamaan itseäni ja maailmaa. Viha on tehnyt minusta röyhkeän ja ylimielisen, jolloin olen kadottanut ohuen yhteyteni Jumalaan, ja eksynyt materialistisen maailman sokkeloihin. Olen kuvitellut pääseväni kärsimyksestä eroon materialistisilla asioilla, mutta mitä muuta sellainen on kuin kauemmas Jumalasta pois päin kävelemistä? Vaikka Jumala on läsnä kaikessa ja kaikkialla, Häntä voi lähestyä vain henkisesti alastomana vailla materiaa.

Ihanteellinen rakkaus Jumalaa kohtaan on yksinkertaista. Se on kuin suora viiva, jossa kokijan ja Jumalan välillä ei ole mitään tai ketään. Suurin osa meistä ei kuitenkaan kulje suoraa viivaa, vaan poukkoilevaa, välillä takaisin ja taas eteenpäin kulkevaa viivaa.

Oleellista on kuitenkin kulkea polkua, jolta löydämme oman viivamme kohti Jumalaa. Itse olen vasta löytämässä sitä viivaa, ja se saa sisimpäni hehkumaan lämpöä, koska tunnen Jumalan rakkauden ja rakkauteni Jumalaan.

Mainokset

One comment

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s