Sairastan kaksisuuntaista mielialahäiriötä

Kirjoitin ensimmäisessä postauksessa kuinka kulunut vuosi on ollut yhtä helvettiä. Syy on tämä: minulle diagnosoitiin viime syksynä kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja sen vuoksi mieleni myllerrys on ollut jotain sellaista, mitä en ollut edes osannut kuvitellakaan.

Olen lähes jatkuvasti ahdistunut ja masentunut, vaikka kykenen silti treenaamaan täysipainoisesti. En muuta vaihtoehtoa edes näe kuin treenata kovaa ja keskittyneesti. Syön lääkkeitä, joista ei tunnu olevan apua ja olen taas kerran sairaalassa psykiatrisella osastolla hakemassa apua ahdistukseen.

Jumala on asettanut minut paikkaan, jossa Hän todella testaa minua. Testi sai alkunsa lokakuussa 2013 Intiassa Vrindavanassa, jossa sain kuulla avioerosta. Sen jälkeen elämäni on ollut alamäkeä, ja lääkäreiden mukaan Intian tapahtumat olivat triggerpointti sairauden puhkeamiselle. Olin kaksi viikkoa Intian Goalla todella vihainen ja epätoivoinen,ja kaikki tuon ajan tapahtumat potkivat sairauttani liikkeelle.

Onneksi nykyinen vaimoni Johanna on kärsivällinen, sillä hän on sairauteni takia joutunut kestämään vaikka mitä kauheaa. Kaksisuuntainen mielialahäiriö on todella salakavala tauti, ja se näkyy monella tapaa. Minulla se näkyy pääasiassa ahdistuksena ja masennuksena, epätodellisena olotilana ja paniikkihäiriönä, johon eivät lääkkeet auta. Siksi treenaan, että saan irtiottoa pahoista keloista.

Kun lapset ovat meillä, sairauteni ikään kuin vetäytyy piiloon. Lasten nähden en ole ahdistunut tai masentunut, ja tunnen oloni normaaliksi, vaikkakin tunnen sairauden sisuksissani.

Tätä kirjoittaessani kuuntelen A.A.Bondya, yhtä suosikkiartisteistani. Oloni on epätodellinen ja tämä kaikki tuntuu kuin pahalta unelta. Tiedän silti, että selviän tästä ja jonakin päivänä en herää ahdistuneena. Mutta tiedän, että Jumala kannattelee minua eikä päästä minusta irti.

Mielenterveysongelmat tuntuvat olevan tabu, aihe, josta helposti vaietaan. Onneksi nykyisin kaupan kassalla jonottaessa saa lukea naistenlehtien kansien otsikoista, joissa joku kertoo sairastavansa kaksisuuntaista tai käymällä terapiassa. Miksi vaieta todellisuudelta? On hienoa, että yhä useampi uskaltaa avoimesti kertoa sairaudestaan.

Olen sairas, mutta sille on tarkoituksensa. Tämän kaiken on tarkoitus viedä minua yhä lähemmäksi kohti Jumalaa. Luopuessani zenbuddhalaisuuden harjoittamisesta vuonna 2012 liityin Krishna-liikkeeseen, koska halusin päästä lähemmäksi Jumalaa. Zen vei minua kauemmas Jumalasta. Nykyisin palvelen Jumalaa kristittynä ja saatan silloin tällöin käydä Krishna-temppelillä laulamassa Jumalan eri nimiä. Kristinusko tuntuu kotoisimmalta polulta saada rakastaa Jumalaa.

Tällä hetkellä olen eksynyt sairauteni sisälle, mutta toivoa on aina. Jumala on kanssani.

Mainokset

4 comments

  1. Kadehdin positiivisella tavalla miten rohkeasti kohtaat omat ongelmasi. Itseäni hävettää enkä uskalla oikein antautua ulkoiselle avulle vaikka olen periaattessa samassa veneessä kuin sinä. Yritän näyttää kaikille, että olen vahva ja kaikki on ok. Se on valhetta. Olen käynyt Kelan psyk polykliniikalla ja useilla lääkäreillä vuosien mittaan mutten ole ikinä oikein pystynyt keskustelemaan siellä vapaasti näistä asioista. Pelkään jotain enkä tiedä mitä.

    Kirjoituksesi tuovat minulle suurta lohtua Uku. Kiitos.

    Tykkää

  2. Kiitos kommentista!

    Olet hakenut apua ja se jos mikä on rohkeutta. Meidän jokaisen tie on erilainen, mutta tärkeintä on hakea apua.

    Itse olen tällä hetkellä valtavan ahdistunut, mutta tiedän, että Jumala kannattelee.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s