Hetkiä sairaalasta

Psykiatrisen sairaalan osasto, jossa tällä kertaa olen, sijaitsee puiden latvojen korkeudella. Näen kaukaisuudessa Linnanmäen, Pasilan ja Kallion kirkon. Puut huojuvat tuulessa, kuulen avoimesta ikkunasta liikenteen melua. Mutta silti huoneessa, jossa istun ja kirjoitan, on rauhallista.

Tiedän, että menneisyyden vertaaminen nykyhetkeen on paitsi hyödytöntä, myös tuhoisaa. En silti edelleenkään malta olla ihmettelemättä sairauttani ja sitä, että olen sairaalassa hoidossa. Olo on ajoittain hyvin epätodellinen varsinkin, koska lääkkeet eivät ole auttaneet.

Pahin ongelmani on syvä ahdistus, johon liittyy epämääräistä pelkoa. Pelkään tulevaisuutta, pelkään menettäväni otteen minuuteni viimeisistä rippeistä. Pelkään sitä, että en parane.

Pelkään monia asioita ja ahdistus on lähes jatkuvaa, mutta sisimmässäni tiedän, että kaikki kääntyy hyväksi. Luotan Jumalaan koko sydämestäni, sielustani ja ruumiistani, ja tiedän, että tämä kaikki kärsimys on osa Hänen suunnitelmaansa. En ole koskaan tuntenut olevani näin lähellä Jumalaa kuin täällä sairaalassa.

Matteuksen evankeliumissa (22:37) todetaan:

”Jeesus vastasi: ’Rakasta Herraa, Jumalaasi, koko sydämestäsi, koko sielustasi ja mielestäsi.'”

Puut jatkavat huojumistaan tuulessa ja todellisuudessa kaikki on hyvin.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s