Lisää hetkiä sairaalasta

Tänään on vaikea päivä. Olo on lohduton. Tunnen syyllisyyttä ja häpeää. Ahdistaa.

Katselen varpusten leikkiä ikkunasta näkyvissä puissa. Jumalan luomina ne lohduttavat hieman.

Söimme juuri ja ajattelin lähteä kohta kävelylle. Kuten aikaisemmin mainitsin, sairaalan rutiinit tuntuvat kuin olisin retriitillä. Ruokailujen välillä on vapaa-aikaa, jonka itse olen käyttänyt Thomas Mertonin päiväkirjojen lukemiseen, treenaamiseen oman kehon painolla, mietiskelyyn ja ulkoiluun.

Hetkittäin tunnen vahvan tunteen sisälläni, että ahdistus helpottaa ja vatsassa tuntuva pelko katoaa. Mutta ne ovat vain ohimeneviä tuntemuksia. Ahdistus ja pelko palaavat.

Ensimmäisessä kirjeessä korinttilaisille sanotaan (13:13):

”Niin pysyvät nämä kolme: usko, toivo, rakkaus. Mutta suurin niistä on rakkaus.”

‭‭

Rakkaus on kristinuskon suurin mysteeri, samaan aikaan näkyvä, mutta näkymätön; samaan aikaan käsinkosketelteva, samaan aikaan ulottumattomissa. Jeesus Kristus kuoli rakkauden tähden, ja me saamme kokea hänen rakkautensa jokaisessa henkäyksessämme. ‭

Syksy alkaa jo hieman näkyä puiden lehdissä. Kaunista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s