Ei mitään sanottavaa

Katselin äsken ikkunasta neljän tai viiden lokin kaartelua. Ne pyörivät yhdessä ympyrää ja se näytti todellisemmalta kuin mikään muu tänä aamuna. Menen tänään käymään kotona ja odotan sitä innolla.

Huomaan miettiväni, että kirjoitan, vaikka minulla ei ole juuri nyt mitään sanottavaa. Mutta kenties se itsessään on juuri sitä, josta minun täytyy tällä hetkellä kirjoittaa; kirjoittaa vain jostain, joka mieleeni ensimmäisenä tulee.

Pyhä Henki laskeutuu ihmiseen Jumalan armosta. Pyhä Henki on kolmiyhteisen Jumalan kolmas persoona, itse Jumala, ja tänä aamuna tunnen Pyhän Hengen ilmentyvän armona. Luin aamulla Thomas Mertonin päiväkirjoja, ja olin erityisen inspiroitunut hänen kannustuksestaan kuinka syntiset saavat suurimman armon ja myötätunnon kunhan vain jaksavat rukoilla ja tavoitella Jumalan rakkautta.

Tämä ei tietenkään tarkoita, että tulisi tehdä paljon syntiä päästäkseen lähemmäksi Jumalaa. Se tarkoittaa pikemminkin sitä, että ihmisinä me teemme syntiä ja jos tunnustamme syntimme, tulemme vielä saamaan osaksemme Jumalan armoa.

Hengellinen harjoittaminen on jatkuvaa eikä sen tulisi katketa päivittäisten askareiden lomassa. Päinvastoin päivittäisistä askareista tulisi tulla hengellistä harjoittamista, jotta yhteys Jumalaan säilyisi ja voimistuisi. Arjesta itsestään tulisi tulla rukousta.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s