Uskonnollisuudesta

Aamu on alkanut miellyttävästi. Sain päätökseen kirjan Hiljainen elämä – Thomas Mertonin päiväkirjat (Basam Books, 2005) ja tein juuri 108 punnerrusta (mukavan symbolinen luku, tuttu buddhalaisuudesta), kävin suihkussa ja nyt istun kirjoittamassa kuunnellen samalla artistia nimeltä S. Carey (video alla).

Olen uskonnollinen ihminen henkisen sijaan. Uskonnollisena eläminen itsessään on jo suurta mysteeriä, koska sitä elävä ja kokeva joutuu tekemään harppauksia tuntemattomaan luottaen pelkästään hiljaisuuden ääneen sydämessään.

Hiljaisuus on olennainen osa uskonnollista kokemusta ja kokemista. Hiljaisuus on Jumalan ääntä sisällämme,ja voimme vahvistaa sitä rukoilemalla, mietiskelemällä ja elämällä hyvän kristityn elämää. Ja hyvä kristitty on ihminen riisuttuna valheista ja egonsa kahleista, ihminen, joka kykenee myötätuntoon ja suvaitsevaisuuteen, näkemään harhojen läpi juuri sinne, jonne joutuu tekemään uskon harppauksia.

Usko ei ole koskaan sokeaa, koska jos uskovainen on omistautunut mietiskelylle, rukoukselle ja kokonaisvaltaiselle uskonnolliselle elämälle, suunta on aina selkeä, vaikka se ei siltä aina tuntuisikaan. Usein, minä lähes aina, olen eksyksissä ja tarvon eteenpäin pimeydessä, mutta koska luotan Jumalaan ja Hänen suunnitelmaansa, kuljen aina oikealla tiellä.

Jumalaan luottaessamme meidän ei tarvitse pelätä mitään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s