Jumalaan turvaaminen

Psalmeissa (46:2-3) sanotaan:

”Jumala on turvamme ja linnamme, auttajamme hädän hetkellä. Sen tähden emme pelkää, vaikka maa järkkyy, vaikka vuoret vaipuvat merten syvyyksiin.”

Jumalaan turvaaminen ei ole mikään abstraktio tai ulkoinen objekti. Jumala on elävä Jumala, läsnä kaikkialla ja kaikessa, ja sen tähden uskonnollinen elämä saa väistämättä kokemusperäisen luonteen. Uskonnollisesta elämästä tulee ikään kuin jatkuvaa harjoittamista, pyrkimistä Jumalan rakkauden läheisyyteen.

Koska Jumalan rakkaus on läsnä kaikessa, meidän ei tulisi unohtaa Jumalaa missään vaiheessa. Tiskatessamme astioita voimme mietiskellä Jumalan rakkautta ja Hänen armoaan. Kävellessämme kadulla voimme mielessämme lausua rukouksia Jumalalle, pyytää Hänen armolahjojaan, vahvistusta uskollemme.

Kristityn tulisi rukoilla päivittäin. Rukous on yhteys Jumalan ja rukoilijan välillä, se on konkreettista turvaamista Jumalaan. Rukouksesta tulee helposti pintapuolista sanojen toistoa, mutta mitä enemmän rukoilee, sitä helpommaksi se käy, sitä syvemmäksi se muuttuu ja sitä enemmän voi alkaa tuntemaan Jumalan läsnäoloa.

Uskonnon harjoittamisen tulisi olla kaiken keskellä, koska vain silloin on mahdollista kokea Jumalan rakkautta. Ja Jumalan rakkauden kokemisen seurauksena on sisäistä rauhaa ja tyytyväisyyttä, joka vaikuttaa arkiseen elämään ympärillämme.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s