Laupeudesta

Paavi Franciscus kirjoitti vuonna 2015 katoliselle kirkolle suunnatussa kirjeessä Misericordiae Vultus – Laupeuden kasvot seuraavasti:

”Kolminaisuuden sydämestä, Jumalan salaisuuden syvimmästä sisimmästä, syntyy ja juoksee lakkaamatta laupeuden suuri virta. Tämä lähde ei koskaan voi ehtyä, vaikka kuinka paljon ihmisiä tulisi sen luo. Aina kun joku sitä tarvitsee, hän voi käydä sen luo, koska Jumalan laupeus on loppumaton. Niin kuin tutkimaton on sitä ympäröivän salaisuuden syvyys, niin on ehtymätön myös siitä tuleva rikkaus.”

Laupeus on valtavan suuri armolahja Jumalalta. Laupeus itseään kohtaan ja laupeus muita kohtaan. Nyky-yhteiskunta on pitkälti omia etujaan ajava ja tuntuu, että monet ovat eksyksissä. Suvaitsemattomuus on lisääntynyt ja laupeuden käsite on menettänyt merkitystään.

Kun itsellä on paha olla, voi olla erityisen vaikeaa toteuttaa laupeutta käytännössä. Laupeus on samaan aikaan mitä vaikeinta, mutta palkitsevinta. Tekojen ei tarvitse olla suuria, jo pelkkä ajatuskin, rukous toisen puolesta on laupeuden jakamista.

Me emme ole koskaan yksin, vaikka siltä voi välillä tuntua. Jumala on aina kanssamme.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s