Vielä kärsimyksestä

Thomas Merton (1915-1968), katolilainen munkki, on kirjoittanut seuraavasti kirjassaan Tie sisäiseen todellisuuteen (Kirjaneliö) sivulla 94:

”Jotta voisimme kärsiä murheeseen hukkumatta, meidän täytyy ajatella vielä suurempaa murhetta: Kristusta ristillä. Jotta voisimme kärsiä vihatta, meidän täytyy ajaa katkeruus pois sydämestämme ja rakastaa Jeesusta. Jotta voisimme kärsiä toivomatta lohtua, meidän pitää löytää rauha siitä vakaumuksesta, että meillä on yhteys Jeesukseen. Tähän ei tarvita askeesin menetelmiä vaan yksinkertaista uskoa: ilman rukousta, kaipausta ja Jumalan tahdon hyväksymistä emme voi saavuttaa mitään.”

Hyvin viisaita ja puhuttelevia sanoja. Olen vielä sairaalassa, mutta pääsen ensi viikon alussa pois. Täällä on ollut aikaa rukoilla, mietiskellä ja pohtia omaa suhdetta uskoon, Jumalaan, Jeesukseen ja kärsimykseen.

Kamppailuni oman sairauden keskellä on vienyt minua lähemmäksi Jumalaa. Olen saanut hyvin paljon lohtua hyväksymisestä; sairauteni on Jumalan tahtoa ja minun ei tule tällä hetkellä olla missään muualla tai kokea mitään muuta. Juuri näin on hyvä.

Katsoin äsken ikkunasta auringonlaskua samalla kun yritin soittaa lapsille. En saanut heitä kiinni, mutta jäin katsomaan mahtipontista auringonlaskua. Pilvipeite oli alhaalta revennyt ja aukkoon paistoi aurinko värjäten pilvet kultaisiksi. Ajattelin välittömästi Jumalaa ja kuinka mahtava Hän onkaan. Kaipasin Häntä. Sellaisten ajatusten rinnalla omat ongelmat tuntuvat pieniltä ja mitättömiltä.

Silti kärsimys on läsnä, mutta suhteeni siihen on muuttumassa koko ajan yhä enemmän vakaumuksellisempaan suuntaan. Jumalan tahdon hyväksymistä ja Jeesuksen läsnäolon tunnustamista uskon avulla. Vaikka minulla on paha olla, minun on silti hyvä olla. Tämä mysteeri vie minua lähemmäksi Jeesuksen kärsimyksiä, lähemmäksi Jumalaa.

Kärsimys saa minut pelkäämään, mutta usko Jumalaan ja Jeesukseen Kristukseen lievittää pelkoa. Huolet ja murheet väistyvät hetkeksi ja näen Jumalan valtakunnan sisälläni, tunnen syvän yhteyden Häneen, kunnes pelko taas valtaa mieleni ja tunnen olevani eksyksissä.

En silti voi koskaan todella olla eksyksissä, sillä jokainen meistä kulkee Hänen tahtonsa mukaisesti. Tiellä tarvitaan uskoa ja luottamusta, ja niitä voi kehittää vain rukouksen ja mietiskelyn avulla.

Ovi Jumalan valtakuntaan on sisällämme.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s