Kirkko on kotimme

Kävin eilen kotiseurakuntani messussa, jossa olen viimeksi käynyt syksyllä 2013. Messun veti seurakuntapastori Kaisa Yletyinen ja hänen saarnansa oli vaikuttava.

Pidän kirkosta siksi, koska sinne ovat tervetulleita aivan kaikki. Ketään ei jätetä ulkopuolelle. Vaikka emme tuntisi viereisellä penkillä istuvaa rouvaa, voimme olla varmoja siitä, että hän on samoin motiivein liikkeellä: ymmärtääkseen Jeesuksen Kristuksen rakkautta ja Jumalan kaikkivoipaisuutta.

Kirkossa konkretisoituu Jeesuksen Kristuksen kärsimys, mutta myös ylösnousemus. Niitä ei voi erottaa toisistaan. Jeesus ristiinnaulittiin ja kolmantena päivänä hän nousi kuolleista istuakseen Isän oikealle puolelle. Mutta kärsimys ja ylösnousemus ovat tematiikaltaan samoja, sillä molemmissa Jeesus Kristus ”siirtyi oman itsensä” ulkopuolelle. Kärsimys sai hänet oivaltamaan maallisen kärsimyksen arvon ja kuolema ristillä hengellisen arvon.

Pastori Kaisa korosti eilen rakkauden merkitystä, kuinka rakkautta ei voi olla liikaa. Rakkaus Jumalaan ja Jumalan rakkaus meihin. Kaunista.

Itseäni on inspiroinut kovasti ajatus siitä, että Jeesus ei tullut hyvien tähden, vaan syntisten tähden. Hän antoi jokaiselle, aivan jokaiselle uuden mahdollisuuden.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s