Jumala tietää rajamme

Henkilö nimeltä Liina kirjoitti tänään kommentin postaukseeni Lohduttaa ahdingossa olevia. On aina hyvin suuri ilo saada kuulla muiltakin, jotka kamppailevat mielensä kanssa; ei vahingoniloa, vaan iloa, joka yhdistää meitä mielenterveysongelmaisia.

Elämässämme aivan jokaisella tulee vastaan hetkiä, jolloin usko on koetuksella. Saatamme kysyä itseltämme mitä järkeä tässä kaikessa on, miksi meidän tulisi uskoa 2000 vuotta sitten kuolleeseen ihmiseen ja hänen sanomaansa. Kävin viime perjantaina juttelemassa oman seurakuntani pastorin Kaisa Yletyisen kanssa, jolta sain hurjan paljon vinkkejä polulleni.

Usko kehittyy ajan kanssa ja se on alati muuttuvaa. Kaisa kertoi kuinka hänen oma etsintänsä johti viimein oivallukseen Jeesuksesta Kristuksesta ja hänen armollisesta läsnäolostaan. Hän tähdensi, että hänen vakaumuksensa on syvä ja hengellinen ja se muuttuu jatkuvasti; se kypsyy vuosien mittaan.

Ajatus on lohdullinen. Jumalan läsnäolosta minulla ei ole epäilystäkään, mutta Jeesuksen kanssa en ole vielä sinut. Järjen tasolla hyväksyn Jeesuksen Kristuksen, mutta sydämen tasolla en vielä. Todetessani Kaisalle: ”Se vaatii vielä työtä.” Kaisa vastasi: ”Ei välttämättä työtä, vaan armoa. Ole armollinen itseäsi kohtaan.”

Armollisuus itseämme kohtaan usein unohtuu ja varsinkin hengellisessä elämässämme. Meillä ei ole kiire minnekään, vaan kaikki tarvittava on tässä ja nyt. Jumala asettaa eteemme vain sen verran kuin kykenemme ottamaan vastaan.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s